Sadder than that

Joku onneton: "Elina hei mites sulla niiden nukkejen kanssa menee. Hiljaista on ollut niin sillä mietin." Katson kysyjää kieltämättä ihmeissäni. Nuket? Onko minulla sellaisiakin. Termi on täysin tuntematon.
"Sun blogi? Justlittlepullipdreams?" Onneton kysyy toiveikkaana. Hän varmaan huomasi ettei minulla ole aavistustakaan missä mennään. Nimi kyllä on tuttu ja muisto siitä haudatusta blogista nousee mieleeni herättäen kysymyksen. "Onko se elossa vielä?" Blogi on ollut ilman vettä ja ruokaa neljä kuukautta, mutta onnettoman nyökkäilystä päätelen sillä vielä henki pihisee. "Oletko varma?" Onko se blogi teräksestä tehty vai mikä on. Pitääkö minun mestata se ja jättää pää varoituksena muille blogiyrityksille?
"Olen olen. 104 lukijaa odottaa, joten mitäpä jos nostaisit sen laiskan perseesi ja kävisit kuvaamassa meille. Edes yhden shootin. Sinulla on uusi kamerakin." Hän on oikeassa ja vielä yksi lukijoista, mutta huiskautan vain hyväntuulisesti kättäni jatkaen pasianssin peluuta. "Minulla on jo kaksi kuvattuna." Mutisen eläen siinä toivossa, että tuo antaa asian olla, mutta ei.
"No mikä sinua sitten estää? Oletko liian laiska vaihtamaan konetta?" En ole. Vaikka saisinkin Picasan tälle koneelle, pelaisin pasianssini silti loppuun. Ongelma on koneessa. "Se on hidas. Tallentaa yhtä kuvaa monta minuuttia. Kokeilen kohta uudestaan." Tokaisen ja minut jätetään rauhaan. Hän ei tiedäkään että kohta tarkoittaa paria viikkoa.
  Kuluu kaksi viikkoa kun tuo samainen onneton tulee jälleen keskeyttämään pasianssini. "Niin miten sen blogin kanssa?" Tuo kysyy selvästi jo toivottomana. Miksi en mestannut sitä sivua jo?
"Oletko nähnyt Titanicin?" Kysyn kääntyen kysyjän puoleen. "Joo?"

Hellurei ja hellät tunteet. Lokakuuta eletään ja mulla on shootit elokuulta ja syyskuun alusta. Oikeasti odotin ruskaa, koska se on vain paras kuvausaika ja yhden shootin kuvasin. Rehellisesti sanottuna mua ei kiinosta tehdä yhtään mitään ja vielä täältä savon metiköistä kirjoitan. Porvoo oli oikeasti vain illuusio ja kolmannelle varasijalle jäin hengailemaan. Tässä nyt oon työttömänä aikaani tappamassa pasianssia pelaten. Viisi tuntia saattaa sen parissa hyvinkin vierähtää, mutta yritän postata jotain ennen joulua, enkä todellakaan tiedä mikä tuo alku oli. Mutta. Nuket on muuttanut reippaasti ulkonäköä. Valeriella on uusi peruukki, Dianal uudet chipsit vaikka niitä ei tässä shootisssa ole ja Melodyllä viimein ne siniset. Suoristin myös sen peruukin. Mutta tosiaan ostin itselleni oman kameran, joten nyt käytössä on Canon eos 1300D. Minun piti tehdä sadan lukijan juhlis, ja kuvasinkin kuvatarinan sitä varten, mutta siitä tuli tavallista idiootimpi, joten se jää nyt näkemättä, mutta oli mulla kuviakin.