Miksi en koskaan bloggaa enää. Olen liian laiska persoona sellaiseen, mutta nyt on kyllä kaikkea muutakin ollut kokoajan. Kotona olen kyllä istunut päiväni, mutta tekemistä on liikaa. Enimmäkseen kirjoittamista. Mutta... Kävin tuossa viikko sitten kuvaamassa ulkona ja nyt puhun täysin rehellisesti, kun sanon että nautin siitä täysillä pitkästä aikaa. Milloinkohan viimeksi näin on käynyt.... Heinäkuussa? Ei elokuussa ainakaan, ja sen huomaa todella hyvin kuvien laadusta. Sen takia en postaakkaan kahden viikon kuvia, vaan pelkästään viimeviikon kuvat, jolloin oikeasti nautin kuvaamisesta. En kyllä tiedä yhtään, mistä sekin johtuu mutta tärkeintähän on, että löysin jälleen tämän harrastuksen ilon. 8) This is not the end
kuvausreissulla myös kuvauspaikalle sattui kolme alle 6v poikaa isänsä kaa ja ne lapset niinku seiso tarttumaetäisyydellä ku yritin kuvata niitä. Isänsä huutelut meni kuuroille korville ja iloisesti siinä pojat laskivat kuinka monta nukkea mulla on mukana. Kyllä se herttaista oli sen minuutin, kahden ajan, kunnes siitä tuli erittäin häiritsevää varsinkin kun yksi pojista seisoi ihan nukes kiinni ja katto. Tuli siinä jo vähän sellane "Hei oisko liikaa vaadittu jos komentaisit lapsesi pois mun henkilökohtaisesta kuvausilmatilastani?" fiilis, mutta mitäpä niistä mitäpä niistä... siskon abihuppari oli päällä niin ei se mies ainakaan mua ihan lapsena pitänyt. Siskolle terveisiä. Mutta juu.... Jos vaikka nyt niitä kuvia.
Dianalla on uudet silmät ja face up. Kertokaa ihmeessä mp
