Ootteko te lukijat hylänneet mut? ;( Edelliseen postaukseen ei tullu yhtään kommenttia! Mutta en postannu viimeviikolla ja syy näkyy sää kartoissa. Satoi siis oikeastaan joka ikinen päivä eikä huvita märkään nukkeja raahata. (En jaksanu ees itteenikään raahata paitsi kouluun.)
Teen nyt siis moni osaisen kuvatarinan kun monet niitä näköjään haluaa. Tämäkään ei liity nukkejen tarinoihin mitenkään, eli tää on vähänniinkuin näytelmä jota noi yhet pullat esittää. Saatan saada muutes kolmannen nuken joululahjaks, mut se homma on vielä vähän auki. :D Kävin myös eilen kuvaamassa kun oli kuivaa ja postaan ne joskus viikolla. Koneella ne kuvat on jo, mut en oo vielä muokannu. :D En malta odottaa et ruska tulee! Nyt kun voidaan luopua kesän toivosta, alan odottamaan ruskaa! Se on niin ihanaa ja nättiä! Kuvittelin jo alkuvuodesta ruska kuvia Dianasta. Kun oranssit lehdet on maassa ja Diana istua tököttää niitten keskellä ja ah. <33 Viimein se toteutuu.
Kuvasin tätä kahtena päivänä ja unohdin toiselle kiekalle laittaa Mirandan hiukset joten oon yrittäny rajailla ne pois alku kuvista. Piti käydä varastosta hakemassa astioita kun muistin et ainii mullahan on LPS astioita olemassa.:D
D: Diana
M: Miranda
Puhuu
*tekee*
Musiikkia tähän:
Musiikkia tähän:
D: *Kaivaa koria*
M: *ei kuule ajatuksissaan*
D: MIRANDA KUULETKO SÄ!
M: Häh? Mitä?
D: Niin että otatko sä kuuro mehua. *Kattaa mehua mukiin*
M: Juu voin ottaa
D: Tossa.
M: Kiitti
M: *Hörppää mehua.*
D: *Kaataa itselleen mehua*
M: Kuules Diana
D: *Keskeyttää kaatamisen* No mitä?
M: Syksy on tulossa. Tunnen sen luissani...
D: Häh? Sehän on vasta alussa. Voisi sanoa vielä et on loppu kesä.
M: Etkö tunnista syksyn merkejä? *nousee ylös* Minä haen sinulle todisteita.
D: No hae... *sanoo kummastuneena*
M: *Lähtee metsään päin'
M: *Palaa takaisin.* Mitä nämä on.
D: Ei ainakaan pihlajan marjoja...
M: Minkä värisiä ne on?
D: Punasia....
M: *Istuuntuu* Niin... Ne muuttuvat punaisiksi syksyllä. Ne ovat olleet punaisia jo monta viikkoa...
M: Ruohokin on kuihtunut paikoin...
D: Toihan on palanutta ruohoa...
M: Ehkä... Mutta silti osa on kuihtunu kylmään... *avaa keksipurkin ja ottaa keksin*
D: Kato lehdetkin on vielä vihreät.
M: Niin on... Mutta ne aistivat jo että loppu on lähellä.
D: Miten muka sinä sen tiedät?
M: Koska minä kuulen ne...
D: Mitä?
M: Kuulen kasvien puhuvan. Se on kyky. Sain sen isoäidiltäni syntyessäni. Kun kasvit kuolee, kuolen minäkin...
D: Miten sä sit oot vielä elossa. o.o
M: Näiden avulla.
D: Miten pihlajanmarjat auttaa selviämään hengissä?
M: Ne antavan vitamiinejä joita saadaan kesäisin auringosta ja kasvien hajusta.
D: Pitääkö teidän syödä mussuttaa noita vai?
M: No joo jos halutaan pysyä hengissä... 1 viikossa riittää mutta viimeiset päivät ovat silloin aika huonoja. Olemme kipeitä ja heikkoja.
M: Ensin rikotaan marja.
M: ja sitten syödään. Meidän pitää kerätä paljon marjoja juuri ruskan aikaan. Syksy on kauheaa aikaa. Paljon lehti lasten itkua ja rukoilua vanhemmille, että nuo eivät jätä heitä luonnon armoille. Mutta joka vuosi, puut hylkäävät lehti lapsensa pelastaaksen oman nahkansa.
D: Tuo kuulostaa kauhealta kun sen ajattelee noin...
M: Niinhän se tekee... Kaikki kasvit kuolee. Harmi vain ettei heitä voi pelastaa pihlajan marjoilla.
M: Iso-isoäitini koki saman kohtalon. Hän ei ehtinyt kerätä tarpeeksi marjoja ja kuihtui pois. Hän pinnisteli ilman marjoja kuukauden, mutta hän oli liian heikko. Yritimme antaa hänelle omasta varastostamme, mutta se oli huono marjavuosi... Kaikilla oli marjat vähissä, eikä hän suostunut ottamaan keneltäkään marjoja. Myötätunto kääntyi häntä vastaan. On rankkaa kerätä marjoja, kun linnut vievät suurimman osan.
D: Ei hätää. Minä autan sinua keräämään marjoja kun sen aika koittaa.
M: Autatko?
D: Tietenkin autan *hali*
M: kiitos
Nyt teidän on parasta kommentoida tai muuten Miranda ei saa tarpeeksi marjoja > : (